lauantai 27. syyskuuta 2014

Mäki ku muutki!

Moni on kysynyt multa, alanko pitää/pidänkö matkabogia, kun kerran reissuun lähden. Itselläni tämä ei ollut käynyt mielessäkään, mutta viime päivinä olen miettinyt että why not. Maailmassa, jossa monet bloggaajat tienaavat Suomessakin saman verran kuin lääkärit (true story) ja päiväkirjan kirjoittaminen kynällä ja paperilla on vaan vanhanaikaista ja noloa, päätin minäkin nyt aloittaa blogin kirjoittamisen. 
Joten lukekaa nyt tätä niin saan minäkin vielä 6000e kuukaudessa tän kirjoittamisesta! Varmasti.

Olen ollut siis reissussa nyt melkein kaksi viikkoa. Opiskelijoilla on täällä koko ensi viikko kevätlomaa (mulla ei), joten kaikki ovat lähteneet loman viettoon kotikaupunkeihinsa, mukaan lukien mun kämppikset ja mä hengaan yksin täällä meijän kämpillä. Ostin pullon punkkua ja aloin kirjoittamaan.

Saavuin Australiaan viime viikon keskiviikkona aikaisin aamulla ja ekat päivät käytännössä nukuin. Vaikka lento oli pitkä, 21h, ja aikaero melkoinen, +7h, en ymmärrä miten väsymys oli niin järkyttävä. Nukuin 17h yöunia ja monen tunnin päiväunia ja lopun aikaa toivoin vaan pääseväni nukkumaan. Kaiken nukkumisen jälkeen lauantaina olin jo valmis lähtemään käymään Sydneyssä. Paikka oli huikee jne. ja meen ehdottomasti uudestaan, joten kirjoitan siitä joskus myöhemmin! Jos mun blogi-innostus ei tän päivityksen jälkeen mene ohi...

Asun siis kaupungissa nimeltä Wollongong, joka sijaitsee Australian itä-rannikolla Sydneystä noin 90km etelään. Teen vapaavalintaisen työharjoittelun Wollongongin yliopiston alaisessa tutkimuskeskuksessa, jonka tutkimukset keskittyvät ravitsemukseen ja elintarvikkeisiin. Harjoittelu kestää 12 viikkoa, joista yksi viikko on jo takanapäin. Ihmiset, joiden kanssa teen töitä ovat Australian johtavia ravitsemustieteilijöitä, professoreita ja tohtoreita, joten täällä pitää oikeesti keskittyä myös työntekoon. Ensimmäinen viikko oli tosi rento, jopa tylsä, koska olen vaan tutustunut meneillään olevan tutkimuksen taustatietoihin lukemalla tutkimusartikkeleita erinäisistä tietokannoista. Toisin sanottuna olen tuijottanut tietokoneen ruutua ja miettinyt mihin reissaan seuraavana viikonloppuna. 

Mulla oli suunnitelmissa lähteä tänään Royal National Parkiin, joka on maailman toiseksi vanhin kansallispuisto ja ihan tässä lähellä. Sain kuitenkin aiemmin tällä viikolla tietää, että siellä on tosi paljon käärmeitä, jotka ovat juuri saaneet poikasia ja ovat siksi tosi äkäisiä ja puolustuskannalla. Taidan lykätä reissua parilla viikolla.. Sen sijaan vietin päivän tänään North Wollongong Beachillä, joka sijaitsee noin 15 min kävelymatkan päässä. Siinä rannalla maatessani huomasin, että taivaalla näkyi lähes koko ajan useita laskuvarjohyppääjiä, jotka laskeutuivat viereiselle rannalle. Täällä puhutaan laskuvarjohypyn olevan paras tapa nähdä Wollongong, ja aloinkin tänään miettiä että pitäsköhän itekkin! Maksaa paljon ja saatan kuolla, mut ois kai se aika hienoa.

Mutta siis, kirjoituksen pointti oli se, että täällä kaikki on hyvin ja mun kuulumisia voi tästä lähtien lukea täältä. :) Toki kaikki skypepuhelut, whatsapp-viestit ja muut yhteydenotot ovat edelleen enemmän kun tervetulleita, en mä tänne nyt kaikkea kerro.

-Iisa

Ps. Oisin laittanut kuvia, mutta linssi oli näköjään tänään tosi likainen ja kaikissa tänään ottamissani kuvissa on mustia läikkiä. Joten kuvat jää nyt ensi kertaan.